Kaleva uutisoi verkkoliitteessään, alun perin absoluuttisesti otsikoituna "Kirkosta eroaminen vie vaikuttamisen mahdollisuuksia" (lähde), kuinka kirkosta eroaminen "saattaa tietää takapakkia homoseksuaalien oikeuksille".
Luettuani jutun, jäi kaivelemaan, että millainen asiantuntija-arvo on Laura Kangaksen mielipiteellä asiaan. Uutisessa ei mainittu hänelle mitään ammattia, joten ilmeisesti hän on opiskelija. Jos hän opiskelisi jotain asiaan olennaisesti liittyvää, voisin kuvitella että se olisi mainittu. Voinko siis itsekin kirjoittaa lehtijutun haastattelemalla jotakuta kaduntallaajaa ja esittää hänen mielipiteensä kuin hän olisi asiantuntija?
Toinen asia joka hieman jää epäselväksi on miksi homoseksuaalien oikeudet olisivat kirkosta riippuvaisia. Toki Suomen evankelisluterilaisella seurakunnalla on oikeus kieltäytyä heitä kirkossa vihkimästä, mutta oman rajoittuneen näkemykseni mukaisesti aika harva homoseksuaali on erityisemmin kirkkohäitä toivonutkaan. Noh, ehkä toimittajalla meni hieman sanat sekaisin, niin jos nyt lasketaan sitten kirkkohäät "oikeuksiksi". Tähän mennessä eronneet noin 27000 jäsentä ovat noin 0,6 % koko kirkon jäsenluvusta (4449516 vuoden 2009 lopussa, lähde). Seurakuntavaaleissa saavat äänestää yli 16-vuotiaat seurakunnan jäsenet (lähde) ja seurakuntavaaleissa on perinteisesti ollut surkean alhainen äänestysprosentti (vuonna 2006 14,5 %, lähde), ja varsinainen äänimäärä noin 470000 (lähde). Jos nyt oletetaan että a) kaikki eronneet olisivat äänivaltaisia vaaleissa, b) kaikki eronneet olisivat samaa mieltä asiasta, c) kaikki eronneet äänestäisivät ja d) nukkuvat konservatiivit eivät olisi heränneet mediamyllytyksen vuoksi äänestämään, heidän osuutensa olisi noin 5,7 %. Ja kyllähän se 5,7 % on huomattava äänimäärä, mutta pitää muistaa että ehdot b, c ja d eivät toteudu.
Sitäpaitsi, ainoa tapa jolla seurakunta ei menetä tuntuvaa jäsenmäärää (ja tuntuvan jäsenmäärän verotuloja) on olla ottamatta virallista kantaa suuntaan tai toiseen. Siinä se on onnistunut suorastaan ihailtavan pitkään, ehkäpä median kiinnostuksen vähitellen lopahtaessa he voivat lykätä päätöstä seuraavat 4 vuotta, jolloin joku taas muistaa, että tästä piti keskustella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti